Ja mulle nauraa variksetkin - Zen Cafe

tyhjässä huoneessa olisin ainoa

pitkässä juoksussa väsyisin ennen puolta matkaa

synkässä metsässä en osaisi yöpyä

menisin suunniltaan enkä tahtoisi yötä jatkaa

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

asemahallissa puhuisin ruotsia

ääntäisin heikosti

enkä vastauksia saisi

tiukassa hihnassa nykisin raivona

haukkuisin vieraita

ja se vieraat karkottaisi

auringonpaahteessa tuntisin huimausta

huutaisin armoa

mutta aurinko ois saita

puhelinlangoilla sanoisin huomenta

tirskuisin bussissa

mul ois myrkynvihree paita

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä

olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

ja mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä

olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

nyt on haavat niinkuin koski, sielu lyijyn väristä

sydän mustelmilla, risti kantajansa selässä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä