Toisesta huoneesta - Anna Eriksson

Juhlat on jo lopuillaan ja valonviiru aluillaan taivaalla

Liikaa on juotu ja maailmaa paranneltu huolella

Tuoli on pehmeä, olen kai hetkeksi nukahtanut

Lähden sinua etsimään

Jotkut vielä tanssivat tai väsyneinä toisiinsa nojaavat

Muistavatko lupaukset ne jotka nyt toisilleen kuiskaavat

Aulassa valo on kylmä, se silmäni sokaisee

Sitten sunnuntainkello soi

Kuulin sen toisesta huoneesta

Ettet enää rakasta minua

Oven läpi kaikki näki

Kuinka pieni nainen voi hetkessä hajota

Kuulin sen toisesta huoneesta

Ettet enää rakasta minua

Oven läpi kaikki näki

Kuinka vahva nainen voi hetkessä hajota, kadota pois

Ovenkahva kädessäni polttaa kuin tulessa olisi se

Uskalla en avata, juoksen vain itkien terassille

Ysävät säälin katsovat, miten ne tietävät jo

Mitn yksin mä tiennyt en