Itsepäiset - Antti Tuisku

Nurkkaan puiston sateisen

Alle tutun vaahteran

Tuo pariskunta istuutuu

Ääreen meren harmajan

Ja päivä kulkee kulkuaan

Kiireissään kuin aika ois

Vain sirpaleita asfaltilla

Jotka viedään kohta pois

Ne viedään kohta pois

Nuo rantapuiston itsepäiset

Niille riittää syyskuun taivas

Ja sanaton varmuus ikuisesta

Rakkaudesta josta laulaa tuulet nuo

Toisen silmissä käy häive

Varjo suuren ikävän

Lyhyt uupumuksen hetki

Eessä vääjäämättömän

Mut usko elämään ei horju

Ja rakkauteen se kasvaa vaan

Kun aika rientää aina uuteen

Syntymään ja kuolemaan

Syhtymään ja kuolemaan

Nuo rantapuiston itsepäiset

Niille riittää syyskuun taivas

Ja sanaton varmuus ikuisesta

Rakkaudesta se riittää

Rantapuiston itsepäiset

Niille riittää syyskuun taivas

Ja sanaton varmuus ikuisesta

Rakkaudesta josta laulaa tuulet nuo

Usko suureen rakkauteen

Sieluun kuolemattomaan

Elämään ikuiseen

Usko vaan, usko vaan

Usko vaan

Nuo rantapuiston itsepäiset

Niille riittää syyskuun taivas

Ja sanaton varmuus ikuisesta

Rakkaudesta se riittää

Nuo rantapuiston itsepäiset

Niille riittää syyskuun taivas

Ja sanaton varmuus ikuisesta

Rakkaudesta josta laulaa tuulet nuo