Laului ja arpii - Aste, Efu

Onks tää sitä taiteilijaelämää

Ku ensiavust herätään nenä ja kädet levällään

Mit-mit-mitä meilt vaaditaa

Eksyneit lapsia aikuisten maailmas

Se kertoo meiningistä crimesta

Efun kanssa tutustuttiin kesken joukkoflaidista

Seistiin omil jaloil, harmi vaan et tyhjän pääl

Kriminaalihuollon kriisiryhmästä

Nuorten asemilt, lähiöist ja lastareilt

Skidisti kieroonkasvaneit kaupungin kasvattei

Tai sama se on mistä mä oon kotosin

Ku samanlaisii porukoita löytyy joka kolkasta

En väitä etten ois vaihtamas päivääkään

En pysty palaamaan takas siks elän näin tänään

Opin läksyni, ehkä se on tervettä

Mun ei tarvi enää todistella mitään kellekään

Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on

Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo

Mä en palaa takas sinne, eikä sun tarvikaan

Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa

Ne sanoo et on helppo kasvaa nuorena Suomes

Uutisankkuri hymyili leveesti Huomenta Suomes

Rimaa korotetaan, mitä sulta odotetaan

Munlaisist venattiin, et ne nuorena kuolee

Kovat kädet, lyhyet hermot

Mitä se kertoo, mulle kerrottii vaa se mitä mä en oo

En selviytyjä tai menestyjä

En yhtään mitään, mutten paennu sitä, juoksijat pakenee yhä

Liian syväl, etin kättä mihin tarttua

Otin muutoksen, ne tarjos tuomioo tai arkkua

Mut mä en leveile vaik tiedän miten satuttaa

Niin kädet on nyrkis taskus, on tarpeeks mitä katua

Taistellu pään sisäl, mä en haluu yhtään lisää

Soita suuta miten haluut, mä en kuule yhtään mitään

En yhtään mitään, eilinen sai jäädä

Tänään täällä, ne oli vääräs, mää selviydyin

Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on

Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo

Mä en palaa takas sinne, eikä sun tarvikaan

Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa

Ku katon itteeni peilistä

Alkaa naamas näkyä jo aika monta eilistä

Hei, tää ei enää taida olla leikkiä

Mut sitä saa mitä tilaa

Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on

Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo

Mä en palaa takas sinne, eikä sun tarvikaan

Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa