Katulyhdyt - Berit

Kenellä vain on kadut kotinaan,

ei sieltä lähteä voi milloinkaan

On valo kaikille vain varjo toisille

jos tullut laidalta on maailmaan

ja lyhdyt himmeän luo valon hämärärän

kun sade syksyinen lyö asvalttiin.

Kun olin lapsi niin mä kaipasin

iloisiin lämpöisiin mä leikkeihin

vaan koskaan päässyyt en,

pian unhoitin pois sen

jäin kiinni laitaman vain katuihin

ja lyhdyt himmän luo valon hämärän

kun sade syksyinen lyö asvalttiin.

Kadulla kulkeissain mä sinut näin,

vaan tuskin katsoit sä ees minuun päin

sä tulit muuvalta kaduilta kirkkailta,

kun lähdit pois niin minä varjoon jäin

ja lyhdyt himmeän luo valon hämärän

kun sade syksyinen lyö asvalttiin.

Kun joskus varkain käyn mä keskustaan

mä portin varjosta jään katsomaan

kun pois sä riennät vain, ohitsein kiiruhtain

et toisten nähden mua sä tunnekkaan,

ja lyhdyt himmeän luo valon hämärän

kun sade syksyinen lyö asvalttiin.

Kun katu vanha niin myös talot sen,

hiljalleen ränsistyy pois lahoten,

niin kera vuosien mä myöskin vanhenen

vaan katu jää kun pois mä erkanen

ja lyhdyt himmeän luo valon hämärän

kun sade syksyinen lyö asvalttiin.