Sinä ansaitset kultaa (Vain elämää kausi 7) - Cheek

Mä vannon vannon vannon

Et huomenna sekoiluni päättyy

Mut jatkan jatkan jatkan

Kunnes sun sydämesi särkyy

Kun riidellään, mä uhriudun

Käytökselläni mursin sut

Sanoit että sä luulit

Että sä tunsit mut

Oon niin pahoillani

Etten osannutkaan pysyy aloillani

Kadun pahoi sanojani

Jotka sai sut kerään kamojasi

Tulevaisuus oli meitä varten

Mut löin sun selän seinää vasten

Vielä ei ollut aika kirkonkellojen eikä lasten

Hei älä ikinä enää

Yhdenkään ihmisen anna

Sua kohdella niinkuin mä kohtelin

Loukkasin ja haavoitin sua

Älä rakasta ketään

Joka voi olla niin julma

Mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin

Ja haavoitin sua

Toivon että hän pitää

Paremmin onnesta huolta

Onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa

Kaivoin käteen taas saman kuvan

Mietin et kuin pystyit ees rakastaa mua

Olin kamala, samalla hajalla

Kenenkään ei ois tarvinnu varastaa sua

Nyt en voi palata majakan luo

Mä kirjotan tätä ja samalla juon

Joskus draamaa tahallaan luon

Sulle kaikki aseet mun lyömiseen tavallaan suon

Tiedän et loukkasin ja haavoitin

Ilkeet sanat tikareiksi tarkoitin

Ja vielä kaadoin suolaa haavoihin

Tekisin kaiken toisin jos vaan voisin

Paljon korjata tahtoisin

Ja vielä yhden pyytäisin sulta

Älä koskaan rakasta ketään

Joka voi olla niin julma

Hei älä ikinä enää

Yhdenkään ihmisen anna

Sua kohdella niinkuin mä kohtelin

Loukkasin ja haavoitin sua

Älä rakasta ketään

Joka voi olla niin julma

Mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin

Ja haavoitin sua

Toivon että hän pitää

Paremmin onnesta huolta

Onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa

Toivon että hän pitää

Paremmin onnesta huolta

Onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa