Syntymähumala - Harmaja

Tiedät, kuinka eksyy hän, joka maahan tuijottaa

Eikä polku painuttuaan ala kortta kasvamaan

Uutta askel auraa, vaikkei tiedä missä on tie

Kiitos luoja taivaan, että harhaan minut viet

Tartu tuuli helmaan, nosta hänet siivilleen

Kuljeta kuin kukkaa kesän mailleen vaipuneen

Uskon että rakkaus läpi myrskyn pimeyden

Povellaan saa kantaa tämän syksyn entisen

Ja tänä yönä uudestaan synnymme humalaan

Väreiksi pimeään

Ei, emme tunne huomista

Se meitä turhaan odottaa

Ja peistään teroittaa

Kuinka sinut löysin, kuinka kohdattiin?

Kun tuntematon vastaan saapui nousin vankkuriin