Pokka - Irina

Yhtä toivon enemmän kuin muuta

Paljon sen vuoksi antaisin

Että tuntisit oikeesti

Miten paljon sä haavoitit

Ja miten kerran toisensa

Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti

Älä väitä, ettei oo sulla muka muistoo

Vai pidätsä mua tyhmänä

Jolla ei oo väliä?

Itsestäänselvyytenä, lasten palapelinä?

Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi

Liikaa oot sen varjolla

Jo varastanut anteeksi

Mistä sait sen käsityksen

Et noin voi tehdä toisille?

Mut se mun täytyy kyllä myöntää

Sul on pokkaa ainakin

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa

Varsinkaan kun se mitään muuta ei

Mut tekisitkö sä uudestaan

Saman, jos saisit valita?

Onko sussa jäljellä

Palaakaan inhimillisyydestä?

Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi

Liikaa oot sen varjolla

Jo varastanut anteeksi

Mistä sait sen käsityksen

Et noin voi tehdä toisille?

Mut se mun täytyy kyllä myöntää

Sul on pokkaa ainakin

Joo, mä tiedän, mitä tunnen

Mutta koskaan sitä ääneen sano en

Mä pelkään, että joskus peilistä

Katsoo sun kaltainen

Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda

Siihen suostu enää en

Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan

Kertoo enemmän, kuin kaikki sanat yhteensä

Siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä

Ja siitä, mikä odottaa vielä sitä hetkeä

Kun on vapaa kaikesta, mitä kannan mukana

Tiedän, kuka sinä oot, mut onko sulla hajua

Siitä, mihin päässyt oon ilman sinun apua?

Oikeastaan minun pitäis kai kiittää sinua

Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja

Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi

Liikaa oot sen varjolla

Jo varastanut anteeksi

Mistä sait sen käsityksen

Et noin voi tehdä toisille?

Mut se mun täytyy kyllä myöntää

Sul on pokkaa ainakin

Mistä sait sen käsityksen

Et noin voi tehdä toisille?

Mut se mun täytyy kyllä myöntää

Sul on pokkaa ainakin

Pokkaa ainakin