Extaasiin - Ismo Alanko

Kun samettikäsi hyväilee vatsani herkkiä kohtia

olen vapaa ekstaasissa ilman kimaltavaa kemiaa

kun pehmeät huulet kulkevat pitkin ihoni raukeita karvoja

olen vapaa ekstaasissa sinun kanssasi

olen kuullut rumia tarinoita eläimistä ja ihmisistä

nähnyt kuinka aurinko nousee lännestä iltaisin

olen uittanut silmiäni rumuudessa tämän iltapäivän

ja kun kaiken lasken yhteen toistan ikivanhan lauseen

Uskon rakkauteen

Ekstaasiin

sinne vie pieni polku halki villin sademetsän

siellä sataa rakkautta joskus liikaakin

Ekstaasiin

sinne vie lämmin iho vasten toista, liikkumatta

vuosisata vuosisadan jälkeen tietää sen

Ekstaasiin, ekstaasiin

Vaikken koskaan saanut toteutumaan suurta unelmaa

olen vapaa ekstaasissa ilman mammonaa

vaikka minut haudattiin jo maan kylmiin kahleisiin

olen vapaa ekstaasissa sinun kanssasi

olen nähnyt rumia visiota eläimistä ja ihmisistä

kuullut kuinka kyrvät nousevat taivaalle iltaisin

olen uittanut silmiäni rumuudessa tämän iltapäivän

ja kun kaiken lasken yhteen toistan ikivanhan lauseen

Uskon rakkauteen

Ekstaasiin

sinne vie pieni polku halki villin sademetsän

siellä sataa rakkautta joskus liikaakin

Ekstaasiin

sinne vie lämmin iho vasten toista, liikkumatta

vuosisata vuosisadan jälkeen tietää sen

Ekstaasiin, ekstaasiin