Kuutamon poika (Hijo de la Luna) - Jarkko Ahola

Tarinan toi tuulet

Lauluna sen kuulet

Rukoili näin kuuta

rakastunut nainen polte rinnassaan:

Omakseni anna

kaunis nuorukainen tumma heimoltaan

Vaimoksensa tumma sinut ottaa

vaan en tahdo jäädä palkkiotta

Kun saat avun vaivaan, uhraat mulle taivaan;

lapsen esikoisen

Miehen rakautta kuulta pyydät,

mutta ken tahtois äidin moisen

Syli kylmä on kuulla

Ei se rakkautta jaa,

ei voi äidiksi tulla

Miten helliä voikaan

emo kaukainen lasta ihmisen?

Kuutamoin poika

Isä katsoi lasta kalvakasta

Tummakulma tuntee vihaa julmaa

Tukka hopeainen, silmät niin kuin tuhkaa

Kunniaansa uhkaa

En lehtolasta huoli, valkolaiseen kiinny

Se on jauhoissa siinnyt

Syli kylmä on kuulla

Ei se rakkautta jaa,

ei voi äidiksi tulla

Miten helliä voikaan

emo kaukainen lasta ihmisen?

Kuutamoin poika

Häpeän kun hälle tuotti nainen

Tikariinsa tarttui mustalainen

Lävistäen rinnan, katso minkä hinnan

maksaa valheesta saat

Lapsen kantoi sinne, missä päättyi rinne

kun hylkäs vaihdokkaan

Syli kylmä on kuulla

Ei se rakkautta jaa,

ei voi äidiksi tulla

Miten helliä voikaan

emo kaukainen lasta ihmisen?

Kuutamoin poika

Kun on kehrä suurin kuutamolla,

lehtolapsella on lysti olla

Kun se suruun vaipuu, kaarelle kuu taipuu

lasta liekuttamaan

Kun se suruun vaipuu, kaarelle kuu taipuu

lasta liekuttamaan