Vanha salakuljettaja Laitinen - Juha Vainio

Vanha salkuljettaja Laitinen

Takaa makasiinien hiipii vilkuillen

Silmillä on lakin lippa

Nenänpäässä jäinen tippa

Murhemietteet täyttää miehen sydämen

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Enää kannata ei kuljettaa nyt salaa

Bisnekset ei millään luista

Kukaan Laitista ei muista

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanha salakuljettaja Laitinen

Hyvin muistaa vielä sen ajan mennehen

Kuinka ennen yksin aivana

Ajoi Viroon aavelaivan

Pullopostin kotimaahan rahdaten

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanhan varmaan täytyy kohta vaihtaa alaa

Tarkka tutka tullimiehen

Taittaa matkan puolitiehen

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanha salakuljettaja Laitinen

Taakse makasiinien kulkee nyyhkien

Lestin viimeisen hän heittää

Lumi laitureita peittää

Kylmään hankeen jäätyy jälki kyyneleen

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Täytyy torille kai mennä myymään kalaa

Nukkuu nosturissa lokki valvoo vielä laivakokki

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Tässä vaiheessa aina herään

Ja lasken laiturille tai tipun möljältä

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Muistot lohtua vain nykyisyyteen valaa

Häipyy taakse makasiinin

Vanha tuntija tuo viinin

Aika entinen ei koskaan enää palaa