Ilta pressiklubilla - Juice Leskinen

Roikkuu tuolin selkänojalla

samettinen pikkutakki.

Sellainen on joka pojalla.

Joka suussa salmiakki.

Julkisuuden elättämiä

tovereita siinä nyhjää.

Tuhkakuppi täynnä jämiä.

Grogilasi täynnä tyhjää.

Carillopaukuista maksani nään katkeroituneen.

Pomo taas huusi.

En kenenkään muista niin noituneen.

Minua ilmankin hommani näyttävät hoituneen.

Otetaan nämä ja mennään vaikka pubiin.

On ilta saapunut pressiklubiin.

Teimme Nykäsestä mestarin.

Teimme Neumannista tähden.

Miksi meitä näistä kumpikin

väheksyy nyt kansan nähden?

Kirjoitimme niin kuin tapahtui.

Ei käynyt niin kuin kirjoitimme.

Pakinoitsijatkin liiviin ui

sekä vakisenttarimme.

Eilinen päivä, se raskaasti verotti voimiain.

Päätoimittaja ei alkuunkaan ymmärrä toimiain.

Tarkkaan se syynäilee juttuja mun valikoimiain.

Otetaan yhdet ja lähdetään vaikka pubiin.

On ilta saapunut pressiklubiin.

En minä ymmärrä lukijaa, latojaa, painajaa.

Eikä ne sympatiaa mulle myöskään aina jaa.

Kohtelee mua kuin haamua taikka kuin vainajaa.

Aivan kuin oisin nääntynyt äskettäin tubiin.

On ilta saapunut pressiklubiin.

Koulutöitä vielä tehdessä

oltiin neljäs vallanmahti.

Nyt oon typerässä lehdessä

pelkkä julkimoiden vahti.

Kun ilta saa pressiklubiin.