Virheetön - Katri Ylander

Savuiseen nurkkaan, sen viimeiseen pöytään

jäät suru kasvoillasi

mua tervehdit hiljaa ja käännät pois pään

et päästä sun maailmaasi

onko se liikaa, kun mä tiedän

sä oot särkyvää

tuoko se liikaa häpeää?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Mä muistan sen yön, kun rapussa kaikui

te huusitte ja niin lähti hän

yhdessä yössä sä toiseksi muutuit

hiljaisuuteen kätket nyt ikävän

onko se liikaa, kun mä tiedän

sun salaisuuden

onko se liikaa yksinäinen?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Kukapa meistä oisi aina virheetön.

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?