Korppikalliota - Korpiklaani

Ja laulua lintujen kuuntelen vaan yksi on ylitse muiden

Se korkeimman kuusensa valitsee ja huutelee ylitse muiden

Tuo lintu on liioin jo pimeä sen huuto on unen ja huolin

Se korkean kuusensa latvassa kertoo ken' sen juuressa kuoli

Tuon liitäjän sulka on musta kuin yö siivissä kuutamon kiilto

Täällä aika on vaiennut, olkapäälleni jää nyt kyntensä viilto

Jos se yön yli siipensä levittää voi alla pimeän peiton valvon

Vaan silmäni kerran jos sulkisin kuljen halki hämärän alhon

Tuo laulu on, tuo laulu on, laulua korppien

Tuo laulu on, tuo laulu on, laulua korppien

Kun laulu sen tuo kaikujaan

Kaikuja kaarilta aikojen

On kaarna kalpea kuusella

Siellä kaarre on hiljainen

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalan alla on korppikalliota ikituuliin, haltia nuollut

Ja mitä sen sammaleet kätkevät siitä, tietävät ammoin on kuollut

Minä kivien kallion kätköistä kuulen

Aina ja yhä

Ei vaikene lauluissa korppien laulu kuusten on latvoista pyhä

Tuo laulu on, tuo laulu on laulua korppien

Tuo laulu on, tuo laulu on laulua korppien

Kun laulu sen tuo kaikujaan

Kaikuja kaarilta aikojen

On kaarna kalpea kuusella

Siellä kaarre on hiljainen

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota

Jalakojen alla on korppikalliota