Valosula - Kval

Loistan aatteideni latvoissa

Lehtien kuolleiden muassa

Kehoni kuin kelopuun katkenneet oksat

Jotka soissa syvissä huuhtoutuvat

Loisin puhtaassa rungossa

Mietteiden saastaisten muassa

Luontoni kuin lahonnut havupuun oksa

Kaarnan pihkaisen tahraama

Pudota voisin lahosta laesta

Nousta noista karuista soista

Auringon polttavan paahteessa

Kuivua, kuihtua syksyn hohteessa

Runkoni valosulaa ei kosketa

Vain juureni valonnopeudella vajoaa

Runkoni ei tunne sulaa poltetta

Vain juureni valonnopeudella hajoaa

Loistan aatteideni latvoissa

Lehtien kuolleiden muassa

Kehoni kuin kelopuun katkenneet oksat

Jotka soissa syvissä hautautuvat

Ontto viisaus kaatukoon taakasta

Risuiseen polkuun harhaanjohtavaan

Runkoni valosulaa ei kosketa

Vain juureni valonnopeudella vajoaa

Runkoni ei tunne sulaa poltetta

Vain juureni valonnopeudella hajoaa