Lazzarella - Laila Kinnunen

Näin puserosi kukikkaan ja kannet kirjojen

Kun saavuit nuori neiti koulutietä kulkien

Veit isältäsi savukkeen ja äidiltäsi kai

Tuo huulten kaari loistavan ja kirkkaan punan sai — kujeillen

Sun kujeilusi pienet nuo

Toi pojat kouluportin luo

Jos tyttö heitä miellyttää

He kyllä oottamaankin jää

Mut' sinä sanoit yllättäin:

«Ei pojat, tämä ei käy näin

Mä rakkautta oottaa saan

Se kyllä saapuu aikanaan.»

Aa, Lazzarella

Sait aikaa odotella

Haihtui oottaen kevätpäivät

Portiltas' pois jo pojat jäivät

Ehkä sä silloin kaipasit ystävää

Sun kujeilusi pienet nuo

Ei tilaisuutta toista suo

Et ritareita nähdä saa

Se aika nyt on jäänyt taa

Niin vuodet vieri koulukirjat toisiin vaihtaen

Myös muuttui malli puseron ja väri huulien

Soit korvapuustin toisinaan ja joskus lappusen

Johon olit piirtänyt niin suuren sydämen — kujeillen

Sun kujeilusi pienet nuo

Ei rakkautta luokses' tuo

Nyt sitä yhä vaille jäät

Ja illan kyyneleissäs' näät

Jos auringossa kuiskaa: «Juu.»

Ja kuutamossa huutaa: «Ei!»

Niin poika siitä hermostuu

Ja silloin toinen hänet vei

Aa, Lazzarella

Saat yksin odotella

Haihtui kauas koulupäivät

Portiltas' pois jo pojat jäivät

Ehkä sä kaipaat vieläkin ystävää

Sun kujeilusi pienet nuo

Ei rakkautta luokses' tuo

Et ritareita nähdä saa

Se aika nyt on jäänyt taa

Lazzarella, aika tuo on jäänyt taa