Rooma - Lukas Leon, ETTA

Rakkaus on ku oopperaa

Kaunista mut harvoin onnellista loppuu

Kynttilää molemmista päistä poltetaa

Vaik tiedetään et siin ei ole mitään tolkkuu

Puolestas valmiin mä sotii ku gladiaattori

Ku suunta oli hukas, olit navigaattori

Mihin vaa valmis kulkemaa sun kaa

Ei nii mua ollu saanu tuntemaa kukaa

Olin ku Caesar ja sä mun Kleopatra

Kumpikaa ei pystyny hallitsee egoansa

Lempi on leiskuvaa ja tulenarkaa

Ja liekkii jahdates helposti kulkee harhaan

Sä sait mut palamaan

Kun Rooman aikanaan

Mä luulin että kaikki tiet mut sun luo vie

Mut niin ei ollutkaan

Sä sait mut palamaan

Kuin Rooman aikanaan

Ei neroja oltu kumpikaan

Ei keksitty rakkautta uudestaan

Me leikittiin tulella ja nyt palaa unelmat

Yhteiskuvii poistan galleriast

Ne hetket haluttiin muistaa

Nyt ne muistuttaa vaa tragediast

Vaik niihi koitettii rakkaus ikuistaa

Enne riitoje sopimisii, vaan loma riitti

Mut hajottii tuhansiin osiin kuin mosaiikki

Revanssi ei tuonu meille renesanssii

Elegantti maalaus joka repes kahtii

Kumpa ois imperiumimme voinu kukoistaa

Mutta tuli ei tarjonnut korvausta tuhoistaan

Vaan tuhkat kyteen jäivät

Se mikä rakennettii yhes, tuhottii yhes päiväs

Sä sait mut palamaan

Kuin Rooman aikanaan

Mä luulin että kaikki tiet mut sun luo vie

Mut niin ei ollutkaan

Sä sait mut palamaan

Kuin Rooman aikanaan

Ei neroja oltu kumpikaan

Ei keksitty rakkautta uudestaan

Me leikittiin tulella ja nyt palaa unelmat

Sä sait mut palamaan

Vaan tuhkat kyteen jäivät

Se mikä rakennettii yhes, tuhottii yhes päiväs

Sä sait mut palamaan

Vaan tuhkat kyteen jäivät

Se mikä rakennettii yhes, tuhottii yhes päiväs

Sä sait mut palamaan

Kuin Rooman aikanaan

Mä luulin että kaikki tiet mut sun luo vie

Mut niin ei ollutkaan