Vähän ennen - Maija Vilkkumaa

Väritön aamu, järven syleilyssä heinät ui Sumuseinä värähtää

Kerrotaan, et siitä asti kun se tapahtui

Vesi on ollut tyyni kuin jää

Oli tyttö kuin ulpukankukka

Ja poika niin kuin vedessä valo

Päivien palo täynnä kummaa supinaa

Niin vaikeata unohtaa

Ja kaikki kuitenkin

Turhaa, hetkessä turhaa

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Näen sen illan tarkalleen niin kuin se kuvaillaan

Tähdet päiden päällä kiikkuu

Vesi väsyy, lämpö pohjaan katoaa

Aallot vaivalloiseen liikkuu

Miten kylmä kohmettaakin nopeaan

Ulpukanvarret ja huulet

Kukaan ei kuule huutoa väsyvää

Taas vaikeampi hengittää

Nyt tiedät kaikki on Turhaa, hetkessä turhaa

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

Ja vähän ennen

Sä toivot että joku jossakin

Sun takias vuosia pukeutuis mustaan

Ja heräisi öisin sua ikävöimään

Kuka nimeäs huutais

Aivan turhaan, kovaa ja turhaan

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

On niin turhaa, kaikki on turhaa

Kun vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa