Metsän viha - Noumena

Korvet koskemattomat meille elon antavat

Ikihonkain armeijat, ei äärtä, laitaa

Seuraa meitä vauraus, raiskioiden autius

Eipä tunne metsänväki salomaitaan

Mutta staaloja, loitsittuja

Maahisia, ei voi taltuttaa

Unelmoimme sammosta, taivaan kirjokannesta

Mutta rikki raastamme elon kudelmaa

Niin vahvaa mutta haurasta, vielä viipyy huulilla

Ylpeytemme hinta, kuolon suudelma

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla

Apeassa illankoitteessa

Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa

Maaemon lapset vuorollaan

Kekäleiksi korventaa

Mutta aaveita, loitsittuja, räyhähenkiä, ei voi karkottaa

Myrrysmiesten hakkaamat korvet, kasken polttamat

Vaihtuu unet valkeat korpimetsän vihaan

Manattuja mahteja ei voi enää hallita

Upottavat kyntensä mustaan lihaan

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla

Apeassa illankoitteessa

Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa

Maaemon lapset kunkin vuorollaan

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla

Apeassa illankoitteessa

Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa

Maaemon lapset kunkin vuorollaan