Mikko Maltsusta - Pyhimys

Keskenerästä kasvattaa

Aina jos harrastaa rakentavaa

Rakennusaineet on sanoja vaan

Ja artisti on se, jollon sanottavaa

Mun suu ei oo kasvanu umpeen

Mä puen huntuun mun joka tunteen

En osaa runoilta suutani sulkee

Mut nyt tuntuu et sain vaan laivaks lumpeen

En oo viel missään mun laulujen kaa

Korkeintaan kerran tai pari taputetaan

Ja aplodit vaimenee aina aikanaan

Mut valinnat seuraa kai aina ainiaan

Enkä väitä, et mua olis kohdeltu paskasti

Verrattuna moneen muuhun

Moni kiirellä kurkottaa kuuhun

Ja antaa tavoitteiden laittaa sanoja suuhun

Mut silti jo tää voi yllättää

Tää kyyti voi kyyniseks kyllästää

Paineen alla helposti pyllähtää

Kynnystä ylemmäs moni ei ylläkään

Mua kylmää

Mikko Maltsusta ei kestäny tylsää, ja teki pari rallii

Viisas ois jättäny siihen

Mut miten vitussa sä pakitat formulan takas talliin?

Tääl on sääntöjä, normeja, hormonihormeja

Korvista savuu, ku kyselet niin korneja

Ei voi oikeen olettaa, oikeestaa ollenkaan

Oikeestaan mitää, ku kuuntelee vaan biitin poljentaa

Tää on vaan tapa laulaa, rytmi ennen säveltä

Jos suut liikkuu ku kävellään, onks pakko gangsta-kätellä?

Mä pusken vaik ku hyppynaru kadul napsuu

Skrivaan paperin taskuun, tää on puhelaulun lapsuus vasta

Ja sen tulevaisuus paska

Jos ainoo tapa on aliarvostaa asiakasta

Ainoo tapa olla aito, on epäaito

Aidosti minä ois räppikytille laitonta

Aitopäille

Maitopoika ilman tanssimuuvei tuli tänne heikoille jäille

Ja jossain menee raja milloin aitous menee puihin

Mut mä oon niin Zen, et sanon vaa et «ota fengsuihin»

En oo, en näytä tai kuulosta paremmalta

Ku kukaan muukaan, mut tuu vetää toi matto mun alta

Ei omantunnon tuskii jos se tuntuu mukavalt

Ei mul oo taaskaa välii, mä oon vaan poika Vantaan rajalta

Mullon aina asiaa, aina ei voi kiinnostaa

Aika paljon rajottaa se, jos venaa ees kiitosta

Mut mä oon sanottaja, sanoi tulee aina vaan

Vaik ainoostaan yks levy ois vaa jossain Juhal piilossa

Kaikki napit tälle, mun munat yhteen koriin

Kaiverran tän tittelin jo valmiiks marmoriin

Kunnia himottaa, vähän se kihelmöi

Mun motivointikeskusta kehittyminen hipelöi

Ja samal sovitan silmukkaa Pyhimyksen kaulaan

Ku se räp-laulaa, se vie Mikon pahan pelin paulaan

Jos mä en pääse eroon tän genren leimasta

Mä vaihdan genree, teen jotain tervettä ja reipasta

Oon susi villois, ja tääl on outo olla

Toisel puolel katse on doupis ja toisel hillois

Kasvot kohmettuu, jostain se johtuu

Pyhimyksen takana on Mikko jonka posket kostuu, pyh