Puhu vaan - Reino Nordin

Meiän pitäs puhuu,

mut sä et enää kuuntele.

Niin tyhjältä tuntuu,

mut suuret sanat ei sun suutas halkaise.

Ja mitä sä teet, joka päivä sä meet.

Kyl mä nään sen,

et sä et enää tee mitään sen eteen,

et meil olis huominen.

Haluut sä tosissas vai sanoks sä vaan ne sanat, jotka luulet mun

haluavan sun sanovan.

Luulet sä tosiaan taas kerran mun uuden mahdollisuuden antavan.

Mä en kuule sun lauseitas enää en,

tuu huutelee sun perään en,

vuokses öisin herää en,

mä en haluu sun sanojas enää.

Puhu vaan, puhu vaan, puhu vaan

Sä pelaat aikaa.

Sul ei oo rohkeutta sitä sanomaan,

et aiot vaihtaa maisemaa.

Ja jos sä rakastat mua ni ne on teot jotka painaa.

Haluut sä tosissas vai sanoks sä vaan ne sanat, jotka luulet mun

haluavan sun sanovan.

Luulet sä tosiaan taas kerran mun uuden mahdollisuuden antavan.

Mä en kuule sun lauseitas enää en,

tuu huutelee sun perään en,

vuokses öisin herää en,

mä en haluu sun sanojas enää.

Ehkä se on vaan niin,

et me ei kuuluta toisillemme.

Ja vaan kyyneliin

päättyy tää lempemme.

Sun sanat on enne

Sun sanat on enne

Mä en haluu sun sanojas

Mä en haluu sun sanojas

Mä en kuule sun lauseitas enää en,

tuu huutelee sun perään en,

vuokses öisin herää en,

mä en haluu sun sanojas enää.

Haluut sä tosissas vai sanoks sä vaan ne sanat, jotka luulet mun

haluuvan sun sanovan.

Luulet sä tosiaan taas kerran mun uuden mahdollisuuden antavan.

Mä en kuule sun lauseitas enää en,

tuu huutelee sun perään en,

vuokses öisin herää en,

mä en haluu sun sanojas enää.