Pirun Saana - Verjnuarmu

Saanan ovi kiinni on, umpeen turvonna kosteuvessa

Ee piika sitä aaki sua, kivet hehkuu kuumuuvessa

Tulj' emäntä aattamaan, kumpaenenniin reohtoo ja viimeen vässyy

Ee saanaan männä, ovi kiinni on ja pyssyy

Laateilla vihtoo vierasta väkkee

Melekosta pittää väkj' äläkkee

Tulj' perkeleet nuo laateille

Hakkoo poes sen mikä kuuluu heille

«Isäntä, astu Pirun saanaan!»

Viimeen isäntä rippaan tarttu, uksi aaki tempastiin

Katos äejä saanaan ja ovi kiinni paeskattiin

Kiukaalla kuavetaan korvosta vettä, lyyvään alle lissee puuta

Saanassa tukitaan tuskasta parkuvan isännän suuta

Uamulla saana, tyhjä vieraesta

Kuhtuu sissään kuolevaesta

Kuumoo on vielä kiukaan tuhka

Laateilta löötyy isännän nahka