Tuomittuna kulkemaan - Samuli Edelmann, Vesa-Matti Loiri

Nousin kanssa auringon

Meren rantaa kulkemaan

Ääretöntä katselin

Jotain melkein aavistin

Rakastuneet kulkee taas

Puiden alle käsikkäin

Heidän näkevän sen näin

Mä mitä vaille itse jäin

Oon tuomittuna kulkemaan

Kulman taa ja seuraamaan

Kaupunki kaunis valoissaan

On mulle varjo musta vaan

Sydän kuulee puheen tän

Näkyväiseen kiintymään

Ei silti tyydy pelkästään

Miksei, en tiedä itsekään

Se jokin mitä odottaa

Jossen täällä kiinni saa

Se tuskin on, mä tiedän sen

Mun ikäväni arvoinen

Oon tuomittuna kulkemaan

Kulman taa jo seuraavaan

Kaupunki kaunis valoissaan

On mulle varjo musta vaan

Oon tuomittuna kulkemaan

Kulman taa ja seuraamaan

Kaupunki kaunis valoissaan

On mulle varjo musta vaan

Oon tuomittuna kulkemaan

Kulman taa ja seuraamaan

Kaupunki kaunis valoissaan

On mulle varjo musta vaan