Autuaat - Viikate

Ei paina mieltä, vaikka hengetön

Huomenna hengetön, olisin nukkumassa nurmen alla

Niin kovin kaivomme on vedetön, ontto ja vedetön

Ei löydy tilkkaa edes raapimalla

Kun kaivaa routa maasta onneaan

Sen ymmärtää vain autuaat

Piippolta huoli vaikka makaisin, selälläin makaisin

Suojassa piilotetun tammikannen

On sillä tiellä eikä takaisin, tuskimpa takaisin

Palaavat jälkeen kylmän rautakangen

Kun kaivaa routa maasta onneaan

Sen ymmärtää vain autuaat

Suuttuisin en, vaikka jo olisin, tuhkana olisin

Uurnassa isoäidin akkunalla

Kun riita-aika ei vain sotisi, ikäni sotisin

Paineessa väkijuoman hirmuvallan

Kun kaivaa routa maasta onneaan

Sen ymmärtää vain autuaat

Tie erottaa ja voimat kuluttaa

Kun matka kulkee läpi t äyttyvien hautuumaiden

Ken aikoo kostaa ja ketä kurittaa

Eihän meillä ole kun

Ymmärrystä autuaiden

Ymmärrystä autuaiden

Ymmärrystä autuaiden

Tie erottaa ja voimat kuluttaa

Kun matka kulkee läpi t äyttyvien hautuumaiden

Ken aikoo kostaa ja ketä kurittaa

Eihän meillä ole kun

Ymmärrystä autuaiden

Ymmärrystä autuaiden

Autuaiden