Peruskallio - Aste

Meidät on tehty peruskalliosta.

Eri vedellä pesty, synnytty tornaadosta.

Mut palaa voin, me ollaan kivijalka.

Jes, sinä ja minä.

Me seistään viimeisinä.

Sinä ja minä.

Miten yks valokuva voi viedä takas ajassa Pariisiin rakastumaan.

Hukassa ja kujal, mut muru mul on sut ja kaikki on paremmin

ku koskaan.

Mulla on rools, hetkeks pysähtyny aikaan.

Tuntuu ku oltais äärellä jonkun suuren ja kikattelet punaviinipäissäs mun

kainalos.

Suudellaan ei fel you rela.

Joka sana tulee sydämest kaiken kokemamme jälkeen tunnen yhä sen.

Sä oot se valo, joka ohjaa.

Käsi, joka nostaa pintaa, jos matka on kohti pohjaa.

Tää on tie joka vie taakse.

Talo rakennettuna hiekalle.

Nopees maailmas edes jotain kestävää.

Ku tiedät et kaikki muut on jo menny, sä tiedät et mä jään.

Meidät on tehty peruskalliosta.

Eri vedellä pesty, synnytty tornaadosta.

Mut palaa voin, me ollaan kivijalka.

Jes sinä ja minä.

Me seistään viimeisinä.

Sinä ja minä.

Sinä ja minä.

Ihansama jos on liituu ja osaa piirtää.

Jos juoksee kaiken peräs joka kiiltää.

Aikaa ei parasta, taitavii ha-ra-ka-kaa.

Jos lähen tänään ni ainaki saan rakastaa.

Saan kokee aidon ystävyyden,

sydän yhel Hessulle.

Putoo yhä kyynel.

Ikin uskonu, et mäkään näkisin kakskasii.

Mut muru sun kans haluun elää

vanhaksii.

Tuut tulee aina olee mun nainen ja mun ei ikinä tarvi herätä etsintään.

Mä lupaan suojella sua kaikelta, mitä ikinä pelätä keksitkään.

Peruskallio, jalokiveä, sä oot se tähtitaivas, oot se valo pimeän.

Nopees maailmas edes jotain kestävää.

Kaikki muut on jo menneet, mut sä tiedät, et mä jään.

Meidät on tehty peruskalliosta.

Eri vedellä pesty, synnytty tornaadosta.

Mut palaa voin, me ollaan kivijalka.

Jea, sinä ja minä.

Me seistään viimeisinä.

Sinä ja minä.

Sinä ja minä.

Meidät on tehty peruskalliostaa.

Eri vedellä pesty.

Synnytty tornaadosta.

Mut palaa vooin.

Me ollaan kivijalka.

Jea, sinä ja minä.

Seistään viimeisinä.